This means something to me. and i wish to share it with you. Thats why it is here. Esko Sarkkinen is a fine man and some time ago I found this text - it inspires me, the tought of collaboration of this kind, I havent yet heard or seen this.

Harri VuoriKryoComposed: 1989pianoDuration: 15'30''Fp: Olli Hautala, Helsinki, 1989 Publisher: Fennica Gehrman (Edition Love)

Some time ago, Harri Vuori and his friend Esko Sarkkinen, decided on an exchange: a composition for a painting. Vuori’s work was to be 30 seconds long; the painting was to contain 30 brush strokes; snow was agreed as the common theme. Both works were actually completed, but their demensions far exceeded what had been agreed on. Harri Vuori’s contribution had grown from 30 seconds to a 4-part, sonata-like piano composition called Kryo (from the Greek word for cold, frost = kryos). Snow is in many respects a rewarding motif for a musician as well as an artist. While almost automatically charged from a poetic and esthetic perspective, it also satisfies the more logically inclined with its pure, crystalline structure. Harri Vuori too has felt at home in this many-faceted landscape. As Lauri Otonkoski (the well-known Finnish poet and music critic) has pointed out, in Kryo Vuori treads a fine line between the “Germanically” strict and the rich colours of the “French” style. These two approaches, often viewed as extreme opposites, easily convert one into the other; and used together, they produce striking results. But we should bear in mind that the “German” and “French” elements are only metaphoric aids. In actual fact, the voice we hear is the composer’s, and the background decidedly Finnish. Kryo is condensed but lucid piano music. In its four movements it travels through different aspects of the same “icy” harmony. The first movement is very dense yet flows at a leisurely pace; the second movement is lighter. The relatively rapid third movement reaches peaks of furious expression, balanced by the extreme hush of the quietly sparkling last movement.© Jouni Kaipainen(Edition Love)(translated by © Ira Donner)

Please note that the texts are protected by the copyright laws. They are free for background use but when referring to these texts or articles please mention the author and source whenever it is known. When not specified, the source is the Finnish Music Information Centre (FIMIC).

Cornwallissa Jennyn luona Colenso, July 2007

Löydetty 2 sulkaa. ensin vaalea kirjava ja sittten musta

sitten perhonen mudassa kiinni siivistään

kuva perhosesta – orange lines, black

Distorted butterflies, perhonen kämmenellä. -
aina ei voi pelastaa

Sitten Chloe nappasi jäniksen vaaleasta viljapellosta. Kallon syönti.
Perhosen kärsimys. lehtien väliin murskatun perhosen hautaaminen.
kamala murskaus, kuolevaa ei voi pelastaa. mudassa, hukkunut, vaurioitunut.
pelastus yritys epäonnistunut.

Sade pisarat hämähäkin verkossa.

Minä hautasin perhosen, Chloe SÖI Jäniksen.

...Ja vielä sana tai pari kivilinnusta

Se tähti tai timantti, mitä me etsimme oopperan porteilta
sieltä mistä korkea laulu lentää ja sinfoniat sinkoaa
onkin kätkeytynyt pieneen ja vetäytyvään suru lintuun
siihen kiven muruun rinnassamme
kivilinnun sydän on se timantti jota me etsimme
se on uskalluksen takana piilossa, sisällämme
ei missään muualla
timantin ja aarteen etsijät eksyvät iäti

suuri on kätkössä pienessä
näkyvä näkymättömässä
näkymätön näkyvässä

on uskallettava rikkoa jokin vanha
jotta uusi voi syntyä
(aijemmin blogissa tekstiä hämähäkin verkosta)

Niin, se mitä me etsimme tähtien timanteista
kaukaa ja korkealta
löytyy kivilinnun sisimmästä
kivilinnun sydän on afrikantähti
Sen voi löytää uskomalla, uskaltamalla
häviämällä ja voittamalla
on käännettävä jotta voi löytää
on kuljettava jotta voi saapua
on heitettävä jotta voi osua

se on kaikki siellä, täällä sisällä, jo perillä
meitä odottamassa.

voi kun me vain uskaltaisimme.

jäniksen jäljet seuraavat tähtiä taivaalla (andy lähetti kiviä cornwallista)

traces of the hare follows the stars in the sky (andy send stones from cornwall)

Helmi mummi taiteilee, luo ja on elossa. Nauttii omasta siäisestä elämästään vanhainkodissa. Ei se paikka vaan se, missä itse on. Sinikka vei Helmin ulos pyörätuolissa ja Helmi ihasteli kuinka suoraan männyt kasvavat. Sisälle mentyään sängyllä maatessaan Helmi sanoi : Minä olen nyt vapaa. (Kuva on Helmin teos - tehty Joulun alla 2007)

These Wonderful things we have witnessed

S o m e N O T E S

“as astronaut Edgar Mitchell put it; There are no unnatural or supernatural phenomena, only very large gaps in our knowledge of what is natural, particularly regarding relatively rare occurrences.” from conscious universe.

“omens are events, usually natural events such as flight of birds or clap of thunder – which acts as a sign to come. “ p.147
“ from this deep well synchronicity draws its meaning so that each synchronistic coincidence mirrors the same significance in the word of objective matter as in the world of inner experience. “

Gabille, and to you who has the treasure

they all were so remarkably young and beautiful
somehow shining with some mysterious unique
inner lights on, like under those secret tents
that are build for comfort and friendship
they all celebrated the time and the floor
and walked on, each of them in their own special way
they kissed and breathed the wind that
loved their finefaces and ruby lips
they all had full and broken hearts, strong
of hopes and dreams, like hot air balloons
rising above all, aiming to travel high and far
and wanting to see it all
they all danced like fairy queens without weight at all

the morning came and wiped away the precious
secrets of the moon and hid them under the blankets
of the day and rushing smiles and short words

so there they went with the wind
days like roses and poppies and daisys

flowers girls and boys mixed up
tasty fine and colourful wine
each hand picked and made of lace
all loved and greatly missed

the story goes on and in
out behind under and up

we shall follow the silver gossamer ribbons

and with the moon, look at the moon like
you would be looking into the eyes of someone.

the words, treasures, recognisers
hand picked , selected by the eye
chosen by the heart and freed in the mind
if you dare
you care

thats all for now.

we need not to hurry up
yet zip zap undo much

which one you wish to be
me or you
1 2 3

one holds the mirror
one holds the head
eye to eye
thought to though
somehow we match
all and not at all

ping pong girl
and ling lang girl
want to write lirg girlg

invention with limitation
how much one can do
how do you do
said only once in 7 years of england time
and I answered how do you do.

much left unanswered
much left unwanted
much left not ever seen
much left why

thank you my princess queen
for the inspiration seeds
to see something what you have done
brings me back memories of some magic touch
that i have lost the gloves of
they are silky golden pair
with patterns of butterflies
all the time changing colour and symbols
eyes looking over what you pick up

we need to find not decide
not to cut but let go
open the chest....

you inspired me truly
my bird...

Suhde taiteen tekoon, on oma avautumisen tila ja vastaanottavuus,
paljouden köyhyydessä, jossa pienikin on rikkoutunut vielä pienemmäksi.

Taidetyön näkymätön maailma avautuu ehdollisesti. Se tuo näkökyvyn kokijalle,
joka seisoo keskellä miljoonaa pölyhiukkasta hengittäen sitä mitä ei auringotta näe.

aragne … nainen joka muuttui hämähäkiksi

puun korkeita naisia taivaan laajoja ajatuksia tien reunaa tunnustellen - Gabilta saatu kuva Pariisista löydetystä vanhasta kirjasta

Naurusta

Joku nauroi tutulla tavalla, täällä odotuksen aulassa, välitilan kentällä. Nauru oli kuin pyrähdys jonka lentoa olisi mielellään kuunnellut pitempään. Nauru jäi lentokentän ilmaan riippumaan. Nauru toi mieleeni ihmisen, muttei tuonut kuvaa, kasvoja, raameja kasaan, kuka, kenen nauru? Nyt jopa muisto naurun pyrähdyksestä alkaa haihtua. Siinä naurun muistokuvassa on jotakin lapsekasta, hellyttävää, rakastettavaa, vapaata, läheisyyttä. Ihmisen nauru herättää henkiin, hetken sisällä kuin kuplassa, elävän sisällön, ymmärryksen ja sävyn, joka kuuluu kuin kaunis harvinainen hyönteinen, vapauttajalleen. Kaikki kestää vain hetken. Hyvän hetket jäävät meihin kuin venyvät viivat joiden perään me katsomme. Pahat hetket menevät nekin ohi, suljemme oven heti perässämme jos vain kykenemme.

Nauru on pieni musta sammakko jolla on kurkussa kultaisia juovia. Se kurnuttaa illan hämärtyessä vanilja puun suojassa, jonka pitkät liuskaiset oksat rakentavat lampeen roikkuessaan kapoisia laitureita.

Piilosta

Missä sinä luulet elämän piileksivän
missä taivaan kaaren
minne sinä luulet olevasi matkalla
kenen tähden
oletko kuullut jo äänesi
joka kaikuu sisälläsi
oletko jo astunut varjosi ylle
huomannut pölyyntyväsi
oletko tullut ajatelleeksi
entä tunteneeksi
miten olet kokenut yksinäisyyden
riisunut kaiken harhan
ja haravoinut pihanurmen
laittanut kauniit kirjavat ja pudonneet
kuoleman ja muutoksen
muovipussiin hapantumaan
piilottanut sen joka oli luopuessaan kaunis
oletko sinä uskaltanut?

Ohuet hiukset

Leikkasin isän hiukset keväisellä nurmella
Seuraavana vuonna nurmella kasvoi hiustupsuja
Siitä lähtien syksyisin niitimme hiuksia

Harjasin nurmea haravalla
Illalla hiuksiani
Oivalsin ettei nurmesta yhtään takkua löytynyt

Falmouth, Mäen päällä

Joku oli peruuttanut autonsa rautaiseen kaiteeseen ja punainen takavalo oli rikkoutunut. Takavalon siruja oli asfaltilla. Mies kyykki ja noukki punaisia siruja käteensä. Hän huomasi minun katselevan ja kertoi keräävänsä niitä ystävänsä lapsen nukkekodin takkaa varten, hohtaviksi hiiliksi. Lisäten siihen että, ”sitä vaan näkee kaikenlaista”. Minä jatkoin matkaani aurinkoisessa aamussa ja ajattelin kuinka toisen rikkoma voi olla jonkun aarre. Rikkoutumisessa syntyi uusi mahdollisuus, niin myös on elämämme hetket näistä sirpaleista koottu, joita joskus löydämme ja joskus rikomme.

Harakka hypähtelee hautakiveltä toiselle pyhäpuku päällä.
Kauniit hienot vaatteet, sinistä, vihreää, puhtaan valkoista.

Pulu askartelee torin laidalla harmaa nuttu yllä.
Uudet punaiset kengät jalassa, kiire kainalossa.

Valkohattuinen lintu, musta takki yllä, suuret saappaat jalassa
ojentelee siroja sääriään rantaheinikossa, varovasti.

Sorsa rouva ruskeassa villanutussaan ja herra rintamerkkeineen
tepastelevat sinne tänne tärkeänä, menemättä minnekään.

hämähäkin verkko

jokaisessa vaiheessa elämää sitä rakentaa uutta suhdetta itseensä ja ympäröivään todellisuuteen. Kuten hämähäkki me rakennamme tajunnan verkon yhä uudelleen ja uudelleen. Useimmiten verkon lävistää auringonsäde - odotellessamme saalistamme.

*uusi tajuaminen
rakentaminen
jonkun asian sisäistäminen
täyttymys sisältää rikkoutumisen

silloin kun jostain saamme todella kiinni
siitä seuraa taas uuden verkon luominen
ja kun verkon rakentamisen alkuperäinen merkitys toteutuu
se rikkoutuu luopuu

ranskalaisia viivoja

kaikki vaikutteet
monitasoinen ymmärrys
kokemusmaailma
liikkua tasoilla
miten asiat ymmärretään
-jokaisen oma kokemusmaailma
alkuperäinen ajatus kulkee miljoonan filtterin läpi
kunnes päätyy toisen äärelle
miten paljon on alkuperäisestä jäljellä
kommunikaatio - rajaus
kommunikaation rajoittuneisuus
kyky kasata irrationaalisia kokonaisuuksia
tulkita selkokielelle
tai olla tulkitsematta

linnut kuin valkoiset enkelit kiertävät kehää taivaankatolla kohoten aina ylemmäs ja ylemmäs maailman äänistä

perhaps it is good in art and life, that you cant see the idea directly, and get the point, as ambiquity, slow unravelling, and not knowing might be closer to the true nature of reality

lensin keltaisen hetken varpusparvessa. tiivis sirkuttava ruusupensas viilsi ilmaa suhisten. ja kerääntyi pihlajan oksille olemaan vaiti.

sisarukset - vedenneidot

Midsummer fires from childhood

http://www.youtube.com/watch?v=IJxczfkCPQI

Now is the time for ' Jojo in the Stars '